Johtaminen, joka toimii arjessa

Johtaminen ei epäonnistu siksi, etteivät ihmiset tietäisi mitä pitäisi tehdä. Suunta on olemassa, tavoitteet on asetettu ja tekemisen merkityskin ymmärretään. Silti arki näyttää toisenlaiselta. Päätöksiä tehdään, mutta ne eivät muutu pitkäjänteiseksi tekemiseksi. Asiat alkavat mutta eivät etene.

Syy ei ole ihmisissä. Syy on siinä, että tekemisen edellytykset eivät ole kunnossa.

Kaikki alkaa tavoitteesta. Tavoite ei tarkoita pelkkää numeroa tai mittaria. Se tarkoittaa jotain, joka on henkilökohtaisesti merkityksellistä. Ihminen sitoutuu vain siihen, mikä on hänelle tärkeää. Ilman tätä yhteyttä sitoutuminen on suostumista ja tekeminen hapertuu ensimmäisten vastoinkäymisten kohdalla.

Lisäksi tarvitaan usko siihen, että pystyy saavuttamaan tavoitteen ja että omalla toiminnalla on merkitystä. Jos tämä usko puuttuu, toimintarohkeus katoaa ensin ja toimintahalu sen perässä. Ihminen voi olla täysin motivoitunut mutta silti kykenemätön etenemään.

Vasta kun nämä ovat kunnossa, tekemisen taito pääsee näyttämään voimansa. Se tarkoittaa kykyä suunnata tekeminen oikein ja ylläpitää sitä arjessa myös silloin kun alkuinnostus on kadonnut. Ilman tietoista priorisointia päädytään helposti työskentelemään kiireellisten asioiden parissa vaikka ne eivät tavoitteen kannalta olisikaan tärkeimpiä.

Käytännössä tämä kaikki vaatii rakennetta. Jos tekeminen rakentuu fiiliksen, muistamisen ja hetkellisen energian varaan, kokonaisuus hajoaa väistämättä. Hyvinä päivinä asiat etenevät, mutta kuormituksen kasvaessa samat asiat alkavat kiertää kehää.

Toimiva rakenne tarkoittaa kolmea asiaa. Tavoitteet, jotka on sisäistetty strategiasta yksittäiselle työntekijälle asti. Säännölliset keskustelut, jotka pitävät suunnan kirkkaana ja ohjaavat tekemistä takaisin olennaiseen. Reflektio, joka varmistaa että menneestä opitaan ja tulevaan voidaan vaikuttaa.

Kun nämä toimivat yhdessä, johtaminen muuttuu tulipalojen sammuttamisesta suunnan varmistamiseksi ja toiminnan tukemiseksi. Tavoitteet eivät jää puheeksi, päätökset eivät jää kesken eikä tekeminen hajoa.

Urheilussa tämä on itsestäänselvää. Harjoittelu ei perustu siihen, miltä tuntuu, vaan rakenteeseen, rytmiin ja jatkuvaan parantamiseen ja kehittämiseen.

Johtaminen, joka toimii arjessa, ei ole sattumaa. Se on rakennettua toimintaa.